Neljä syytä kipuihin ja vammoihin

”Urheilija ei tervettä päivää näe” on sananparsi, joka kuvaa valitettavan usean liikuntaa harrastavan suhtautumista kipuihin ja loukkaantumisiin urheilun yhteydessä. Niitä ei kuitenkaan tulisi hyväksyä osana CrossFit-harrastusta, tai mitään muutakaan liikuntaa.

Meidän keho on kehittynyt sietämään kuormitusta

Mustelmat paranee, haavat sulkeutuu ja luut luutuu. Samoin rasitettu kudos palautuu ja mukautuu kuormitukseen. Kehon kyky parantua rasituksesta on monimutkainen ja mahtava asia. Monesti parantumisominaisuus johtaa kuitenkin siihen, että urheileva ihminen luottaa siihen turhan paljon; punnerretaan olkapääkipujen läpi, juostaan kahdeksana päivänä viikossa ja tehdään tempausvalaa vaikka nilkat joustaa kuin harjateräs.

Miksi meihin sattuu ja miksi me loukkaannutaan?

Kun mietitään meidän salin urheilijoilla esiin tulevia kipuja ja vammoja, voidaan syyt laittaa neljään kategoriaan.

Harvinaisemmat syyt, jotka kattavat noin 2% salilla vastaantulevista kivuista ja vammoista*.

• Patologiset syyt, eli asiat, joita lääkärit ovat parhaita hoitamaan. Sairaudet, tulehdukset ja myrkytykset. Alaselkäkivun taustalla voi olla munuaistulehdus ja joskus huimauksen takana voi ruokavalion sijaan olla myrkytystila.
• Katastrofaaliset tapaturmat. Jääminen auton alle, hyppääminen pää-edellä rantakiveen tai muu äkillinen, usein osittain itsestä riippumaton onnettomuus.

Yleisemmät syyt, jotka on vastuussa lähes kaikista kivuista ja vammoista.

• Kireys ja liikkuvuuden puute. Tähän kategoriaan voidaan laittaa kireät tai lyhentyneet lihakset, tiukat nivelrakenteet ja huonosti keskenään liukuvat kudokset, eli ”liukupinnat”. Esimerkiksi polvikipujen yhteydessä havaitaan usein kireyttä reiden ja/tai pohkeen lihaksissa, tai puutetta nilkan ja lonkan liikkuvuudessa.
• Huono liike. Keho on mekaaninen rakennelma johon kohdistuu mekaanista rasitusta kaikessa liikkeessä. Optimaalisessa liikkeessä rasitukset jakautuvat tasaisesti mahdollisimman suurelle osaa kehosta, eikä rasiteta vain tiettyä ruumiinosaa.

Esimerkiksi hyvä kyykky, vaikka onkin raskas ylläpitää, jakaa kuorman koko keholle; jalkaterät ovat aktiiviset ja lonkkanivel tukevasti kuopassaan ulkokierrossa, ranka neutraalina. Jos liikkeestä otetaan lihasten tekemä työ vähemmälle, avautuvat jalkaterät, sortuvat polvet sisään, selkä pyöristyy; näin liike on helpompaa, mutta kuormitus alaselän ja alaraajojen nivelille paljon suurempaa. Kerta tai kaksi ei varmasti tee vahinkoa, mutta sadat tai tuhannet toistot tekevät, eikä kehon kyky parantua riitä korjaamaan vaurioita loputtomasti.

Ensimmäiset kaksi kategoriaa ovat todella harvinaisia. Niihin pystyy vaikuttamaan hyvillä elämäntavoilla, terveellä varovaisuudella ja lääkärin ohjeita kuuntelemalla. Täysin näitä vastaan ei kuitenkaan voi suojautua.

Seuraavat kaksi kategoriaa ovat vastuussa lähes kaikista kivuista ja vammoista. Ne ovat tiiviisti yhteydessä, koska kireys ja liikkuvuuden puute johtavat huonoon liikkeeseen. Mitä niillä on yhteistä? Ne ovat täysin hallittavia asioita. Liikkumista voi harjoitella ja liikkuvuutta voi kehittää. Se vaatii viitseliäisyyttä ja pitkäjänteisyyttä, mutta ei juurikaan muuta. Kaikille meidän salin urheilijoille nämä on tuttuja aiheita, jota käsitellään joka viikko. Mobility-tunneilla työstetään liikkuvuutta ja WoDeilla harjoitellaan liikkumista.

Valmentajana on helppo huomata mitä tapahtuu, kun ei tingitä tekniikan yksityiskohdista, panostetaan liikkuvuuteen ja liikutaan omien kykyjen mukaan niissäkin tilanteissa, kun kilpailuvietti meinaa viedä vallan. Urheilijat jotka malttavat toimia näin, kehittyvät jatkuvasti ja tasaisesti, välttävät kivut ja kolotukset, treenitaukoja tulee harvoin ja ero raskasten tempausten välillä levänneenä ja keskellä metconia näkyy lähinnä isompana irvistyksenä.