AJ, 30-vuotta. Alunperin Härmäläisiä, Seinäjoella asustellut 2011-vuodesta lähtien. Muutin tänne lakeuksille aikoinani töiden perässä. Aloitin silloisessa Securi:ssa lukkoseppänä, nyt firma muuttunut Viria:ksi ja titteli turvajärjestelmäasiantuntijaksi. CrossFitin harrastamisen aloitin maaliskuussa 2016, siitä on ajan myötä kehittynyt minulle toinen ”työ” CrossFit-valmentajana. Huhtikuusta 2020 siirryin kokonaan valmennushommiin. Iloinen kaveri, ehkä joissakin asioissa turhankin perfektionisti. Hermostumaan minut saan vain mateleva liikenne ja hidas internet-yhteys. 

 

Nuorempana en ollut ikinä mitenkään liikunnallinen, vasta täysi-ikäisenä aloin treenata jollain tasolla. Pientä kokemusta löytyy mm. kamppailulajeista, lentopallosta sekä kuntosaliharjoittelusta.

 

Pari vuotisen kuntosali urani aikana kiinnostus liikkumiseen alkoi pikkuhiljaa herätä ja huomasin treenatessani jatkuvasti miettiväni kuinka tämänkin voisi tehdä paremmin. Oletan että tämä näkyi omassa treenaamisessani CrossFit:n parissa ja vuoden 2017 kesällä Ville ja Heidi kysyikin että olisiko kiinnostusta lähteä apuvalmentajaksi. Hieman epäröiden päätin sitten tarttua haasteeseen. Tämä oli tietysti aluksi hyvinkin pelottavaa, koska olen ollut nuorempana aika ujo enkä ole ikinä ollut vastaavanlaisessa tilanteessa. Nyt jälkeenpäin ajateltuna en kadu hetkeäkään, tehtävä valmentajana on kasvattanut minua paljon sekä ihmisenä että urheilijana.

 

Parasta on ehkä se jos pystyn omalla toiminnallani piristää jonkun toisen päivää. Kaikki hyvä lähtee aina positiivisesta ajattelutavasta ja treenaamisen tulisi olla mukavaa ja mielekästä. Omilla tunneilla yritänkin luoda positiivista ilmapiiriä ja että kaikkien olisi mukava tulla salille treenaamaan kerta toisensa jälkeen. Haasteena on toki yrittää tasapainottaa tämä yksittäisen urheilijan valmentamisen kanssa. Toki siinä vaiheessa jos urheilija lähtee salilta hymyssä suin, tiedän onnistuneeni jollakin tasolla 🙂

 

Omaa ehdotonta suosikkitreeniä ei ole mutta ehkä Nancy (kyykkyjä tanko suorilla käsillä ja juoksua) on jäänyt mieleen yhtenä suosikkina. Miksi juuri Nancy? Ehkä siksi että siinä yhdistyy hyvän liikkuvuuden tarve ja se että pystyy pitäämään hyvän tekniikan yllä hengästyneenäkin. Juuri tällä hetkellä tykkään käyttää aikaa juurikin liikkuvuuden parantamiseen, koska olen huomannut että sillä saavat hyödyt näkyvät myöskin arkielämässä.

 

Tämän lajin kohdalla liikkuu hyvin paljon eri ennakkokäsityksiä ja haluaisin oikaista niistä ainakin yhden. ”Tehdään niin hurjalla vauhdilla, paikat ei kestä”. Tämä ennakkokäsitys oli itsellänikin vahvasti mielessä ennen kun olin edes tutustunut lajiin. Kuntosalilla harjoitellessa huomasin jalkapäivinä että polvet pitää hurjasti ääntä kyykätessä, syyksi tietysti mielsin että suvussa on heikot polvet ja niiden kanssa pitää vaan elää. Hetken aina yhtä laitetta tehdessä huomasi ettei nyt tunnu hyvältä ja siirrytään aina kevyempään laitteeseen kunnes lopuksi ainoa laite oli tyyliin reisiojennukset. CrossFit: myötä oikeastaan kaikki polviin liittyvät vaivat hävisivät vähitellen. Syyksi paljastui ainoastaan huono tekniikka ja aivan liian kireät pohkeiden ja reisien lihakset. Nyt jälkeenpäin kun ajattelee asiaa, niin kuinka paljon oikeasti ihmisten eri vaivat johtuu jostain muista syistä? Ehkä hyvin harvalla. CrossFit:n yksi perusperiaate on tekniikka ensin kuntoon ennen intesiteettiä ja tämä on oikeastaan pohja omalle valmentamiselle. Jos siis mietit aloittamista mutta et ole varma kuinka paikat kestää, tule kokeilemaan, saatat yllättyä. 

 

-AJ