Urheilijaprofiili – Janneke

Kuka olet, mistä tulet?
Olen Janneke von Wendt; Ilmajoen takametsissä asuva keski-ikäinen suomenruotsalainen kahden lapsen äiti ja mainostoimisto yrittäjä. Olen kotoisin vähän sieltä täältä. Olen syntynyt Helsingissä, mutta suurimman osan lapsuudestani vietin Kangasalla Tampereen kupeessa. Teini-iässä muutimme Turunmaansaariston Kemiönsaarelle, josta 18-vuotiaana lähdin valloittamaan maailmaa matkustamalla maateitse Helsingistä Australiaan. Australiaan jämähdin ja asuin siellä 10 vuotta, josta sitten muutin Helsinkiin vuonna 2000. 2007 muutimme mieheni kanssa tänne Etelä-Pohjanmaalle lehmien perässä (mies on eläinlääkäri). Nyt on lehmät ja E-P nähty ja tänä kesänä suuntaamme takaisin Kangasalle.

Millainen on liikuntataustasi?
Olen aina inhonnut liikuntaa ja ollut siinä todella huono. Koulussa lintsasin kaikki liikuntatunnit mitkä pystyin. Tyyliin, kun olimme suunnistamassa piilouduin kuusen alle ja istuin siellä polttelemassa röökiä liiksatunnin loppuun.

Ratsastusta  (olen myös siinä huono) olen nuorempana harrastanut ja sain siihen uuden kipinän pari vuotta sitten 20-vuoden tauon jälkeen ja tarkoitus olisi taas nyt aloittaa sitä aktiivisesti harrastamaan.

2000-luvun puolivälissä kuntoilin aktiivisesti personal trainerin opastuksella ja pääsinkin hyvään kuntoon.  Noh kyllä ne eläkeläiset edelleen lenkkipolulla minut ohitti, mutta kaikki on suhteellista.  Mutta sitten taas sohva kutsui lähes 10 vuodeksi.

Miksi aloitit CrossFitin harrastamisen?
Alkusyksystä 2016 sain veritulpan pohkeeseeni. Totesin että nyt tämän sohvalla makaavan, tupakoivan, ylipainoisen, keski-ikäisen tätin on tehtävä jotain ennen kuin kuolema korjaa.

Olin jo parin vuoden ajan seurannut Facebookissa  joidenkin ennen ihan normaalien kavereiden ärsyttäviä loputtomia päivityksiä jossa käytettiin outoa terminologiaa kuten burbee, rx, MAVE ja PR. Päätin että jotain erikoista tuossa CrossFitissä pitää olla, kun normi ihmiset heittäytyvät ihan fanaattiseksi. Niinpä päätin selvittää, että mikä CrossFitissä on niin koukuttavaa ja jollei se ole, niin sittenhän on aina se Zumba.

Millaisena olet kokenut CrossFitin harrastamisen? Onko harrastus vastannut ennakko-odotuksiasi?
No olihan se aluksi aivan kamalaa ja onhan se sitä vieläkin joskus. Alussa olin huolissani etten kerta kaikkiaan pysty tekemään liikkeitä ja koko homma menisi kiusalliseksi. Mutta koska skaalauksia on paljon, CrossFittiä pystyy harrastamaan oli kunto mikä tahansa. Jopa minä. CrossFit taitaakin olla ainut laji, jossa huonoin saa eniten kannustusta, mikä on todella motivoivaa.

Liikunnan vihaajana olen kokenut oudon CrossFit kulttiin uskoon tulemisen, jota minulla ei ikinä ennen liikuntaan ole ollut. Pitää päästä boxille saamaan CrossFit annos säännöllisesti, muuten tulee vieroitusoireita. Kavereita olen kyllä ohjeistanut, että mikäli ilmestyn Helsinkiin shoppaamaan multicoloroksennuslegginsit, hihaton lime I love Crossfit t-paita ja pinkit lenkkarit päällä, minut pitää välittömästi lähettää Betty Ford klinikalle vieroitukseen.

Mitkä ovat olleet henkilökohtaisia haasteitasi ja onnistumisiasi?
Suurin haaste oli säännöllinen boxilla käymisen aloittaminen. Koska WOD:ia (treeniä) ei voi perua samana päivänä, tämä on pakottanut minut boxille kerta toisen jälkeen, vaikka ei ollenkaan huvittaisi. Ja mitä muihin haasteisiin tulee, niin melkein kaikki CrossFit liikkeet ovat minulle haasteellisia. Varsinkin liikkeet, jotka vaativat oman painon käyttämistä painona eli leuanvedot, punnerrukset, kiipeily, box-overit ja ja ja…

Onnistumisia on, että olen CrossFitin ansiosta laihtunut 15 kg, vaatekoko on pienentynyt kahdella, en enää tunne että kuolen jos teen burbeita ja pystyn nostamaan enemmän rautaa (tai graafikkoa kuten kuvasta näkyy) kuin koskaan aiemmin.

Vapaa sana: jäikö jotain sanomatta?
Jäi! Minusta Crossfit sopii pohjalaisille erinomaisesti, sillä se vahvistaa ominaisuuksia, joita näkee täällä liian harvoin. Ominaisuudet ovat sosiaalisuus ja yhteisöllisyys. CrossFit 60100:lla olen ollut hämmästynyt miten avoimesti ja sosiaalisesti kaikki käyttäytyvät, ihmiset tervehtivät, juttelevat toisilleen, kannustavat toisiaan, ystävystyvät ja jopa tapaavat toisiaan boxin ulkopuolella. Ketään ei jätetä ulkopuolelle. Ilmapiiri on todella lämmin, hyväksyvä ja yhteisöllinen, josta kiitos kuuluu Heidille ja Villelle. Ensimmäistä kertaa tuntuu, että ehkä tänne Etelä-Pohjanmaalle vähän kuuluukin ja melkein vähän harmittaa että muutetaan pois.