Urheilijaprofiili – Elina

Kuka olet, mistä tulet?
Olen Elina, 28 vuotta ja asun Seinäjoella. Työskentelen taiteen ja kulttuurin parissa Seinäjoen taidehallissa.

Millainen on liikuntataustasi ennen CrossFit:n aloittamista?
En ole koskaan harrastanut intohimoisesti mitään tiettyä lajia. Aikuisiällä ennen CrossFitiä kävin salilla, ryhmäliikuntatunneilla, lenkkeilin ja joogasin. Lapsena kokeilin kaikenlaista, mutta muuten liikkuminen oli pihalla höntsäilyä ja pelailua. Olen kyllä aina tykännyt liikkua.

Miksi aloitit CrossFitin harrastamisen?
En rehellisyyden nimissä tarkalleen muista, mistä sain alun perin kipinän juuri CrossFitiin, mutta asiaa auttoi tuttu valmentaja Ville. Lisäksi oli jo pidemmän aikaa kiinnostanut kokeilla jotain muuta, kuin iänikuista salilla hinkkaamista, joka ei tuntunut enää vievän eteenpäin.

Millaisena olet kokenut CrossFitin harrastamisen? Onko harrastus
vastannut ennakko-odotuksiasi?
CrossFit on ollut ensimmäinen laji, joka on oikeasti tuntunut omalta jutulta. Monipuolisuus tuli yllätyksenä: tässä pääsee tekemään vaikka mitä. Voimaa, kestävyyttä ja liikkuvuutta harjoitellaan monipuolisesti eikä vielä ole tullut vastaan treeniä, josta tulisi etukäteen sellainen olo, että tämähän on nähty jo. Joskus vähän ihmetyttääkin, että mistä hatusta ne niin vaihtelevat treenit oikein vetäisee. CrossFitissä riittää jatkuvasti haastetta ja kehitystäkin tapahtuu koko ajan. Pidän myös siitä, että isossa osassa treenaamisessa on myös tekniikoiden harjoittelu ja kehonhuolto. CrossFit ei ole pelkästään vain sata lasissa sykkimistä, toisin kuin ihmisten mielikuva lajista usein on.

Yhteisöllisyys oli iso yllätys ja se on ollut ihan mahtavaa. Treeneissä on tosi hyvä meininki ja CrossFitin kautta on tullut uusia kavereita. Salin porukan kanssa tavataan myös treenien ulkopuolella. Kaikki kannustavat toisiaan ja kertaakaan ei ole ollut – edes alussa – sellainen olo, että en kuulu salille. Vaikka salilla on porukkaa erilaisista liikuntataustoista ja eri elämäntilanteissa, kaikille löytyy sopiva skaalaus tekemiseen ja yhtä köyttä vedetään.

Mitkä ovat olleet henkilökohtaisia haasteitasi ja onnistumisiasi?
Joka osa-alueella riittää haasteita ja usein niitä on myös korvien välissä. Ihan lemppari-inhokkini on wallball, kun lyhyenä ihmisenä pallon heittäminen ylös seinälle ei ole mitään herkkua, mutta kummasti kaikkeen vähintäänkin tottuu. 😀

CrossFitissa joutuu ja saa tekemään kaikkea sellaista, mitä perussalitreeniä tehdessä tuskin olisi koskaan tullut vastaan. Parasta on se, että kun etukäteen tuntuu, ettei mitenkään voi olla mahdollista onnistua treenissä, ja sitten se kuitenkin sujuukin. Samoin ne hetket palkitsevat, kun yhtäkkiä joku pitkään hankalalta tuntunut juttu vain loksahtaa kohdilleen. CrossFitissä treenit vaihtelevat paljon ja samaa juttua ei hinkata päivästä toiseen. Yhtäkkiä onkin hienoa huomata, että vaikkapa voima tai liikkuvuus ovatkin sillä tasolla, että joku aiemmin todella vaikea juttu onnistuu.

Jo ihan arjessa huomaa, että jaksaa kantaa raskaampia tavaroita, kävellä portaita ja niin edelleen. Ja ilman CrossFitiä olisin tuskin aloittanut motocrossin opettelua avomiehen harrastuksen imussa aivan pystymetsästä. Kun tietää, että on selvinnyt melkein mahdottomilta tuntuvista treeneistä, tulee luottoa muuhunkin tekemiseen eikä jää paljon miettimään, että jaksaakohan sitä.